torstai 20. helmikuuta 2014

Oodi junan miehelle

Junien ilmassa on sitä jotain.
Se saa katseeni harhailemaan vaunussa istuvaan mieheen.

Hän istuu käytävän toisella puolella tai vieressäni, tai sitten hänen heijastuksensa hyppää silmiini viereisestä ikkunasta ja sitten hän on siinä.
Koko matkan ajan.

Saatan kainosti varastella tietohippusia jokaisella vilkaisulla.
Hän lukee patologian kirjaa – lääkäri!
     Hänellä on korvakoru – rebel!
          Hänellä on sormus – naimisissa.

Hänestä tulee ideaalinen posteripoika kaikille parikymppisen naisen parisuhdefantasioille, vaikka hän ei ole sanonut sanaakaan.

Jos vaikka korottaisin ääneni ja sanoisin jotain? Tai ehkä sipaisisin häntä matkalla ravintolavaunuun? Entä jos kaataisin kahvini hänen päälleen suunniteltuna vahinkona?

Junamatkan aikana hän on päässäni isä, veli, rakastaja ja pappi. Se riittää minulle, riittää hänelle ja riittää ihoani raastaville yhteiskunnan vaatimuksille, biologisen kelloni pirinälle sekä raivoaville hormoneilleni.

Ja junamatkan ajan hän on Se.

Sitten juna pysähtyy
ja me jäämme yksin.

Kunnes tulee seuraavan matkan aika.

3 kommenttia:

Reta kirjoitti...

Joskus viereen vain istuu se *se*.

Olen kerran ollut todistamassa junamatkalla syntynen ystävyyden alkua. Kaksi täysin tuntematonta sattuivat istumaan takakani vierekkäin ja alkoivat jutella. Oulu-Helsinki-välillä ehti tutustua.

Reta kirjoitti...

http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2014/03/haaste-muumikirjat-ja-mina.html Haaste!

Elina kirjoitti...

Lentokoneessakin voi viereen istua näköjään mielenkiintoisia ihmisiä. Sieltä on myös vielä vaikeampi päästä pakoon! ;D

Otan haasteen vastaan!