20 min odotuksen jälkeen
Tampere on aina ollut minulle epäpaikka. Täällä tulee vierailtua muttei koskaan jäätyä kiinni. Minä olen pääasiassa nähnyt vain juna-aseman seinät. Täällä asemahallissa on myös aika jännä katto.
43 min odotuksen jälkeen
Katto ei ole enää yhtä jännä. Sen väri riitelee liikaa kermanvalkoisten seinien kanssa. Vai onkohan ne kananmunan valkoiset? Propsit Tampereelle retrotyylin säilyttämisestä.
Aseman halli on alkanut täyttyä matkalaukuttomista ihmisistä jotka vain istuvat ilman mitään tekemistä. Mikä mahtaa olla heidän tarinansa?
55 min odotuksen jälkeen
Alkaa, surullista kyllä, vaikuttaa siltä ettei näillä ihmisillä yksinkertaisesti ole muuta paikkaa minne mennä. Missä minä viettäisin iltani, jos minulla ei olisi kotia? Entä tuijotanko minä kotona eteeni ilme yhtä tyhjänä kuin näillä öisillä aseman asukeilla? Näytänkö minä samalta selatessani naamakirjaa tai peukkulria?
Näiden aseman asukkien kasseissa puolillaan olevat dödöpuikot kolahtelevat tyhjiin kaljatölkkeihin. Jotkut heistä tuoksahtavat viinalle, joillakin on naamoillaan verisiä taistelun uurteita. Yksi heistä nukkuu penkillä kitarakoteloonsa päätään nojaten. Hänen silmänsä ovat mustat meikistä.
60 min odotuksen jälkeen
Näillä aseman asukeilla on selkeä hierarkia. Yksi nainen on selkeästi porukan matriarkka tai hottis.
Kaikki junaa odottavat ovat kadonneet hallista yksitellen kohti kaupungin häärinää. Eivätkö he kestä nähdä näitä ihmisiä ilman kotia, vai herättikö se puoleksi syöty McDonald's -pakkaus viereisessä roskiksessa nälän tunteen? Minulla ainakin on nälkä. Niin varmaan kaikilla muillakin tässä huoneessa - paitsi tuolla joka nukkuu.
80 min odotuksen jälkeen
Ainoastaan torkkuja ja minä olemme jäljellä. Matriarkka taisi huomata, että kuuntelin heitä.
Täällä asemahallissa on ihmeen hieno ikkuna. Sen päälle on asennettu piikkejä karkottamaan lintuja. Ikkunapuitteet ovat piikkien lähellä täynnä tahroja jotka näyttävät vereltä. Nyt minulla on jotenkin epämukava fiilis.
120 min odotuksen jälkeen
Onko katto maalattu kahdella sävyllä vai onko arkkitehti luonut sen leikkimään valoilla?
125 min jälkeen vihdoin junassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti